13. heinäkuuta 2016

THROWBACK


Vuonna 2014 sain mahdollisuuden lähteä pro bono helikopterilla Tallinnaan. Wau! Se oli hieno kokemus. Nyt sain muistutuksen facebookin kautta tästä vuosipäivästä ja ajattelin, että miksi nyt en esittelisi tätä hienoa tilaisuutta parilla kuvalla. 

Hetken mielijohteesta, ystäväni kysyi mukaan, ja päätin lähteä. Äitini varoitteli ja pelkäsi tämänkin helikopterin tippuvan mereen. Vaikka oikeasti firma ja miehistö taisi vain perustaa samalla nimellä uuden Copterlinen, edellisen mennessä konkurssiin. Lähtö oli Hernesaaren rannalta Copterlinen omalta toimipisteeltä. Odotimme malttamattomasti, että pilotit olivat valmiit. Minä ja kaksi kaveriamme lensimme kahden lentäjän kanssa. 


Kopteri oli kaksitoistapaikkainen. Meillä taisi olla viisipistevyöt. Yllä olevasta kuvasta näkee, kun lähestymme Tallinnaa. Matka kesti noin 20 minuuttia nousun ja laskun kanssa. Taisimme lentää koko matkan noin. 700-1000 m tuntumassa. Helikopterin tankkaamiseen meni enemmän aikaa, kuin itse lentomatkaan oikeastaan. 

Kun helikopteri nousi, tuntui se jännittävältä. Näimme pienemmän 4-6 paikkaisen koneen nousevan ennen meitä. Se nousi huteran näköisesti ja heiluen. Mutta oikeastaan meidän koneemme taisi nousta paljon tasaisemmin, sen ollessa niin isokin. Kopteri ei juuri heilunut matkalla ylimääräistä. Kaikki ikkunat oli päällystetty sinisellä UV-suojalla. Siksi myös matkamuistot tulevat smurflandiasta.



En osaa oikein nyt muuta kertoa, kun ei älyttömästi muistu mieleen. Vietettiin mukava päivä Tallinnassa ja juostiin kiireellä Vikinglinen viimeiseen laivaan. Kopteri jatkoi matkaa työ-asioilla muualle Eurooppaan. Muistan, että kun päästiin kopterista ulos ja lavat vielä pyörivät, oli melkoinen tuuli ja voima. Mutta tuntuu, että elokuvissa vähän liioitellaan sitä kyykkimistä tuon ropellin pyöriessä.

3 kommenttia:

  1. On varmasti ollut aivan huikea kokemus!! :) Olisi joskus aika hauska päästä itsekin kokeilemaan jotain vastaavaa, yleensä tulee käytyä Tallinnassa ihan vain lauttojen mukana. Oon itseasiassa tasan kerran ollut helikopterin kyydissä - joskus muksuna - kun mun kummisetä hommasi mulle synttärilahjaksi helikopteriajelun meidän kotipellolta :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se one of a kind. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, ei tuo niin jännittänyt. Mutta voin kertoo etten välttämättä heti menis uusiksi..

      Poista
  2. Siis tollainen kokemus on varmasti aivan älyttömän siistiä! Sinulla on muuten todella mielenkiintoinen blogi! jään Lukijaksi. :)

    www.believemydestiny.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos kommentista!